Meidän pihalla on vielä jäljellä kaksi vanhan, vanhan koivukujan koivua. Vanha tie ja koivukuja on ennen vanhaan mennyt meidän nykyisen talonpaikalta. Koivut ovat jo todella lahoja ja huonokuntoisia, mutta ei niitä millään raskisi hävittää,vaikka ne ovat vähän vaarallisiakin. Tuntuu, että jokin osa historiaa häviää niiden mukana. Toissa kesänä yksi koivuista hoiti itse oman karsintansa, oli van yhtenä aamuna romahtanut nurin, kai tässä odotellaan, että loput kaksi hoitavat myös homman itse kunhan aika tulee. Koivun kasvaminenkin tuohon mittaa kestää niin hirmuisen kauan. Tässä kuvassa olevan koivun rungosta löytyy tyttöjen mielestä ihania tontunkoloja