Edelleenkin huomaan olevani kehno kuvaaja! Tässä kuvassa piti olla muka jotain tunnelmaa, mutta metsään meni. Ihania asioita kuvasta silti löytyy: peritty vanha rakas piironki, piirongin päällä isäni maalaama taulu vanhasta ponistani sekä ihan itse alotettu räsymatto. Rakastan räsymattoja ja omistan niitä ihan liian vähän! Itseasiassa vain 4 kappaletta, kaksi isoa ja kaksi pientä

 

Jaa, että mitenkö niin vain ihan itse ALOITETTU matto? No keväällä päätin, että haluan kokeilla maton kutomista ja halusin pirtin pöydän alle kesäiset matot. Meidän kyläkoulultamme löytyy seitsemät mattopuut, eikun hommiin. Matkassa oli vain sellainen mutta, että maha alkoi siinä vaiheessä olla jo aika iso, päätin kuitenkin aloittaa maton ja sainkin kudottua siitä puolet, ennen kuin maha pani hommalle stopin. Onneksi anoppi on innokas kutoja ja lupasi viimeistellä projektin eli kutoa maton loppuun ja kutoa vielä toisenkin maton, en varmaan muuten olisikaan ryhtynyt hommaan juuri keväällä. Mattojen raidoitukseen hain innoitusta Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksen julkaisusta n:o 116, Riepumattoja (anopilta löytyi tällainenkin aarre). Irjan vihreän kamarin matto oli hahmotelmani pohjana

 

Nyt olen onnellinen räsymattojen omistaja (jämäkuteista anoppi paukutti vielä lasiverannalle pikkumatot ja innostuksissaan vielä olohuoneeseenkin maton se ei tosin ole mallia räsy) ja aion kutoa syksyllä lisää. Pitäisköhän asettaa istelle tavoitteeksi jouluräsymatot :D